Olet tässä:

Etusivu Mietittävää
blogi

Tälle sivulle kirjoitetaan aika ajoin uusi juttu. Täällä tulee vastaan uusia näkökulmia tärkeistä asioista. Voit löytää asiaa siitä, että mitä tekemistä gospelrokilla ja sen sanomalla on tavallisen elämän kanssa. Tämä on keskustelun avaus ja keskustelua voit jatkaa vieraskirjassamme.



Aamulla puutarhassa
Written by Hannu   
Sunday, 04 April 2010 06:34

Pääsiäinen 2010


Puutarhassa oli vielä hiljaista. Auringon ensi säteet mursivat pimeää ja värittivät puiden lehtiä. Linnut aloittivat konserttinsa. Naiset kulkivat kuin unessa, syvän murheen vallassa. Heidän askeleensa olivat päämäärättömän oloiset, niin kuin ne eivät tietäisi miksi olla täällä. 
 Nanart_hauta

Mielen täyttivät kysymykset: Voisimmeko tehdä tämän viimeisen palveluksen poismenneelle opettajalle? Miten pääsemme sisälle kalliohautaan? Miten saamme vieritettyä raskaan kiven pois haudan suulta? Miksi emme pyytäneet miehiä mukaamme auttamaan? Ehkä asiat järjestyvät jollakin tavalla. 

Sitten tapahtui paljon asioita, joista Maria oli vieläkin aivan hämmentynyt. Pietari ja Johannes kävivät myös haudalla ja hekin näkivät, että opettaja oli poissa. Minne hänet oli viety? Kuka voisi tehdä tällaisen teon? Haudalla kuullut sanatkin kaikuivat vielä outoina korvissa. ”Hän ei ole täällä.”  Kuka on vienyt hänet pois? Maria taittoi haudan suulla olevasta puusta oksan, tietämättä mitä sillä tekisi. 

Aivan huomaamatta Marian seuraan saapui mies, jota Maria luuli puutarhuriksi. Kysymysten tulva täytti murheellisen mielen; ”Minne sinä olet hänet vienyt, miten, miksi…” Uudenlainen tunne täytti Marian kun hän kuuli tutun sävyn puutarhurin sanoista: ”Mitä itket? Ketä sinä etsit?”

 
Pääkallon paikalla
Written by Hannu   
Friday, 02 April 2010 07:25

Pääsiäinen 2010


Väkeä oli kerääntynyt paljon paikalle seuraamaan teloitusta. Jotkut itkivät ja valittivat, toiset huusivat ja pilkkasivat, eräät puristelivat käsiään nyrkkiin. Olimme tarkkana siitä, ettei kukaan alkanut poimimaan kiviä maasta tai kaivamaan veistä esiin viittansa suojasta. Nämä tilanteet ovat tulenarkoja kuumaveriselle kansalle.

Sadanpäämies käski meitä hätistämään väkeä kauemmas teloituspaikalta. Tartuin keihääseeni ja tyrkin innokkaampia etäämmälle keihääni varrella. Se tehosikin. Väki ymmärtää keihäiden kieltä. Keihääni varsi on hioutunut sileäksi monien yhteisten vartiovuorojen ja harjoitusten aikana. ”Se on kelpo kumppani. Sotilaan turva. Ainoa johon täällä jumalten hylkäämässä maassa voi luottaa,” sitä olen toistanut monasti itselleni. crosses_eastern2

Me sotilaatkin saimme huvia tapahtumasta. Heitimme tuomitun vaatteista arpaa ja painoimme hänen päähänsä orjantappurakruunun. Naulasimme pilkkataulun hänen teloituspuuhunsa ja annoimme hänelle juotavaksi etikkaa. Päivästä tuli kuuma. Väki kävi levottomaksi päivän edetessä. Mekin etsimme ristien varjosta suojaa auringonpaahteelta, kun paikka oli muuten puuton. 

Iltapäivällä tapahtui jotain kummallista. Tuomittu mies huusi jotain ja kuoli. Aurinko pimeni ja maa järisi. Tuntui siltä kuin kaikki pahat henget olisivat päässeet valloilleen. Minäkin pelästyin, enkä halunnut olla enää vartiopaikalla. Suuri osa väkijoukosta pelästyi myös ja osa pakeni tiehensä. 

Sadanpäämies oli onneksi tilanteen tasalla ja pyysi minua varmistamaan kuoleman keihäälläni. Pistin tuomittua ohjeiden mukaan kylkeen. Kuollut oli. Muilta tuomituilta murskattiin sääriluut kuoleman jouduttamiseksi. 

 
Palatsissa
Written by Hannu   
Thursday, 01 April 2010 18:21

Pääsiäinen 2010


”En ymmärrä näitä juutalaisia, mikään ei näytä sopivan heille. ´He eivät hyväksy rahaa, jossa on keisarin kuva. Heille ei kelpaa legioonan kilvet ja tunnukset. Me olemme keisarin käskystä täällä ja he keisarin alamaisia. Luulisi sen olevan selvä asia”, prokuraattori Pilatus mutisi itsekseen kävellessään pihalta viikunapuun alta sisälle palatsiinsa.

”Me olemme sotilaita ja ajattelemme sotilaiden tapaan. Eivät juutalaisten laintulkinnat ja uskonto kiinnosta meitä. Oppikoot elämään rooman rauhan mukaan. Tuo vallanhimoinen ylimmäinen pappi Josef bar Kaifas, punoo jatkuvasti juoniaan, että saisi kanneltua minusta keisarille. Minun pääni pysyy paikallaan, hän saa sen vielä huomata. Katketkoon jonkun muun kaula,” Pilatus jatkoi mietteitään ja viskasi pöydällä olleen puuvadin säpäleiksi lattialle. 

”Nyt he kiristävät minulta kuolemantuomiota. Mitä teen? Tuo juutalaisten kuninkaaksi syytetty mies on ilmiselvästi viaton. Heillä on tekaistuja syytteitä ilman kunnon todisteita. Tuosta Jeesuksesta olisi paljon enemmän hyötyä vapaana. Hän pitäisi kansanjohtajat varpaillaan ja kansan hajallaan. Mikä on se totuus jota seurata?” Pilatus istui raskaasti puiseen tuoliinsa, jonka päällä tuntui olevan vuosituhanten paino. 

 
Puutarhassa
Written by Hannu   
Wednesday, 31 March 2010 13:04

Pääsiäinen 2010


Lähdimme kävellen kohti Öljymäkeä. Auringon valo pilkotti vanhojen öljypuiden oksien välistä luoden maahan paksuja varjoja. Varjot toivat tervetullutta viileyttä lämpimään kevätpäivään. Illan tullen tilanne olisi toinen. Pilvisenä yönä, täällä tuskin näkisi mitään muuta kuin mustan ja harmaan eri sävyjä.

Mestari oli kummallisen tuskaisen oloinen. Puut ympärillä tuntuivat muuttuvan vaiteliaiksi ja surumielisiksi, niin kuin mekin. Emme voineet tehdä oikein mitään. Mestari pyysi meitä rukoilemaan kanssaan. Hetken jaksoimme, mutta sitten murhe ja uni voittivat meidät.

Kun Mestari herätti meidät, hän oli uupuneen näköinen, kuin painiottelun jäljiltä. Hänen silmissään oli kummallinen katse, määrätietoinen ja samalla tuskainen. "Te ette voineet valvoa edes hetkeä minun kanssani", hän sanoi. "Tuli uni", me vastasimme. Mäen alarinteeltä alkoi kuulua ääniä ja puiden välistä valot lähestyivät meitä.

 

 
Heräämisiä
Written by Jarkka   
Tuesday, 23 February 2010 17:32
No joko se kello on noin paljon? Pakko nousta ja sammuttaa herätys, ei torkutusta tänäänkään. Eikä mitään hyvää kaapissa, aina vaan leipää ja viiliä. Jätän väliin, töissä sitten kahvilla huuhdon näläntunteen. Taasko on noin kylmä? Joko se työkaveri taas jaksaa tulla kyselemään kuulumisia, eihän kello ole edes seitsemää. Onneksi kohta on kahvitauko, sen jälkeen vain kolme tuntia lounaaseen. Pitihän se arvata, nyt tuo vaikea asiakas soittaa. Mikä siinä nyt voi olla niin vaikeaa? Onneksi kohta pääsee kotiin.
Ai niin, tänään on kauppapäivä. Tyhmiä ihmisiä hidastelee kärryjensä kanssa edellä, haloo, pois tieltä. Mitenkäs nämä nyt muka näin paljon maksavat? Tämän jälkeen joutuu kantamaan muovikassit kädet täristen sisälle. Ja vaimo ei tietenkään ole aloittanut ruoanlaittoa. Ja pojan vaippa haisee käytävään asti. Pitäisikö tässä heti jaksaa lähteä ulos teidän kanssa? Illalla saa onneksi omaa aikaa kun telkkarista tulee peli. Puhelin soi, ai tuo soittaa, sehän jaarittelee taas koko illan.  
          Vai 
No joko se kello on noin paljon? Saan herätä, olen siis elossa tänäänkin. Olen onnekas, sillä kaapissa on aamupalatarpeet, lehdessä kirjoitettiin juuri niistä, joilla ei ole. Onpas pirteä pakkanen. Tosin luminen maisema luo mukavasti valoa ja onhan tuo tähtitaivaskin aika huikea. Saan olla onnellinen kun on työpaikka, varsinkin näinä aikoina. Työkaveria taitaa oikeasti kiinnostaa mitä minulle kuuluu, kun sitä näin usein kyselee. Ja äkkiähän se päivä menee, sen jälkeen pääsen kauppaan.
Tuo rouva ei yletä ottamaan leikkelepakettia, minäpä autan. Saamme perheen kanssa olla kiitollisia, voimme valita mitä syömme ja tulemme kylläisiksi. Mukavaa kun on koti ja vaimo siellä vastassa. Ja pojalla on tainnut olla ikävä. Mennään vaan ulos, on hienoa päästä hengittämään puhdasta ilmaa. Eikä tarvitse pelätä väkivaltaa. Olemme terveitä ja pystymme liikkumaan, meitä on siunattu monella tapaa. Illalla tulee peli, hienompi homma. Katsos, kaveri soittaa, kiva kuulla kuulumisia pitkästä aikaa, edelliskerrasta onkin jo vierähtänyt.  
Sinä olet ihme, suuri ihme. Elämäsi on lahja, jonka Jumala haluaa sinulle lahjoittaa. Voit itse päättää miten asiat näet, mutta oma kahvini maistuu paremmalta puoliksi täydessä kupissa. 
Jarkka "Koijari" Ollila
 
<< Start < Prev 1 2 Next > End >>

Page 1 of 2
the rain_contrast1.jpg

The Rain is also in MySpace!