Mokka!

Käytiin siinä Karstulassa ja piti pitkästä aikaa tarttua karttakirjaan, että missäspäin se Karstula nyt olikaan. Noh, Keski-Suomestahan se löytyi ja perjantaina aamusta n.klo 10 Pökäle (keikkabussi) oli lähtövalmis kohti uusia seikkailuja. Jari "heijari, moijari" Vainio oli taas remmissä miksauspöydän takana parin vapaan viikonlopun jälkeen. Mietiskelimme matkalla poppareiden kesken, että kun meillä on noin loistava crew mukana (Jari, Hate, Miika, Jarka) niin miksei esiteltäis jätkiä vähän syvällisemmin kaikelle kansalle ja päätimmekin tehdä heistä ns. pelaajakortit. Ensimmäinen kortti tehtin Jarista ja tarkoitus on laittaa MySpaceen/YouTubeen syväluotaava henkilökuvausta. Jälleen saatiin monet makoisat naurut, kun kuvattiin Jaria videokameralla työntouhussa, syömässä, nukkumassa, istumassa, seisomassa... (Jussi editoi kortin valmiiksi).

Karstulan ylä-asteen pihaan (keikkapaikka) saapuessamme n. klo 14 katsoin Pökäleen ikkunasta, että siellähän on välitunti menossa kun noin parveilee porukkaa. Pian kuitenkin paljastui, että illan lämppäribändissä soittaa koulun matikanopettaja bassoa ja hän on perunut päivän viimeisen matikantunnin ja tullut luokan kanssa auttamaan meitä roudauksessa. Vau, he olivatkin siis odottamassa meitä ja fiilishän nousi heti svääreihin. Kamat suorastaan lensivät sisään liikuntasaliin ja mm. mulla oli hyvää aikaa kuvata Jarin pelaajakorttia. Kun saatin setit pystyyn, lähdettiin käymään syömässä paikallisessa ravintelissa - Nätti-Jussissa! Nimestä tuli mieleen jotain, mutta kerrankin pysyi ainakin itsellä suu kiinni ; ) Nätti-Jussi nousi kertaheitolla syksyn rundin top 3:een pihvien mehukkuudessa. Todella hyvien makunautintojen jälkeen lähdettiin tekemään soundchek ja jälleen top 3 paukkui. Karstulassa on tähän mennessä ylivoimaisesti kovin soundchek-yleisö! Siinä viritellessä soundeja kohdalleen meitä roudauksessa auttanut porukka pokoili, lauloi mukana ja aplodeerasi raivoisasti. Jopa basarin polkeminen kirvoitti pienet taputukset. Näköjään silloin, kun nuorilla on tälläinen yhteishenki seurakunnassa, niin kaikki on mahdollista.

Ilta alkoi 6-toista nimisen paikallisen orkesterin tahdittamana ja yleisö oli heti alusta alkaen loistavasti messissä. Omien biisien lisäksi kuultiin setin vimeisenä Terapia-coveri ja meidän valomies Hate (Harri Karhe, Terapia-rumpali) antoi hyväksynnän versiolle biisistä Kesken kaiken. Ellen väärin nähnyt, niin hivenen Harrin silmässä oli kiiltoa... Me vetäisimme perään n. 1 h 15 min ja lattiaparrut oli ajoittain kovilla, sen verran yleisö notkisteli polviaan. Pienen miinuksen joutuu antamaan yleishälinästä puheiden aikana mutta muuten yleisö oli kiinnostunut showstamme.

Laitteiston pakkautuessa bussiin kuin itsestään (sitä ei huomaa kaikkea, kun keskittyy itse johonkin muuhun ku roudaamiseen) olimme suihkunraikkaina valmiit n. klo 23 hyvästelemään Karstulan porukka, jota oli edelleen runsaslukuisesti paikalla. Kyllä se niin on, että myös seurakunnnan nuortentominnassa mukana oleminen on helppoa, kun itse nuorissa on vahvoja persoonia ikäänkuin esikuvina muulle porukalle. Karstulassa on selvästi IN kuulua seurakuntanuoriin!

Snart regnar igen! Sitten lähdettiin nytkytteleen Kuopioon yöksi; Älä pelkää -tapahtuma oli ohjelmassa seuraavana päivänä.