N. klo 2 lauantaiaamuna Pökäle (keikkabussi) kaartaa Kuopion lähetyskodin pihaan jonka ikkunoista loistaa yllättäen valo. Havaitsemme siellä myös liikettä.?. Voe mahoton, bändimme pitkäaikainen ystävä Jaana - hän opiskelee Kuopiossa - on ollut valmistelemassa lähetyskotia meidän yöpymistä varten. Toden totta siellä on patjat valmiina ja jääkaapissa ruokaa. Jotenkin on taas hämmentävä olo, ei Jaanan olisi tarvinnut, mutta hän halusi! Taivaan Isälle kiitos Jaanasta ja kristittyjen yhteydestä! Lämpimien halausten jälkeen klo 02.30 päästetään Jaana polkemaa 4,5 km matka kotiin. 02.31 lähetyskodista sammuivat valot ja rauhallinen tuhina säesti yön vaihtumista aamuksi.

Popparin "aamu" alkaa 11.30 selvittelyllä siitä, että missä ollaan. Hetken havainnoinnin jälkeen huomaan olevani Kuopiossa, lähetyskodin sivustavedettävällä puusohvalla, sinisessä makuupussissa. Sami katselee elämää vielä silmäluomien takaa, pianon edessä lattialla. Tatsi mönkii verhon takaa lähetyskodin monistuskopista. Jussi ryystää kahvikupillista. Mutta missä on crew? Hetkinen, hämärästi muistan yöllä kuulleeni kiertuemanagerilta että herätys olisi klo 8 ja roudaus liikuntahalliin alkaisi 8.30. Eli kaikki jotka haluavat, ovat aamusta tervetulleita roudaamaan! Soitan Jarkalle ja varovaiseti tiedustelen mikä meininki? Jarkka vastaa että hyvä meininki! Crewiä on ollut aamulla vastassa iloinen joukko talkoolaisia ja kamat on saatu pystyyn jopa etu-ajassa. The Rainilla on tekniikkavastuu Älä Pelkää -tapahtumassa, ja siksi on pitänyt lähteä hyvissä ajoin liikenteeseen, jotta ensimmäisen bändin soundchek pääsee alkamaan ajallaan. Vaikka sanontaa "jos ei aio tehdä mitään, vois mennä tekemään sitä muualle" käytetään usein popparin roudauksen yhteydessä niin huomaan Jarkan äänensävystä että crew on aidosti halunnut antaa meille nukkuma-aikaa ja näin paremmat lähtökohdat illan keikkaa varten. Kiitos jätkät!

Päivä on mitä kaunein ja suuntaamme Kuopion kauppatorin kupeessa olevaan kauppahalliin. Löydämme kivan kahvilan ja juomme lisää aamukahvia. Kysymme ohikulkevalta pariskunnalta, mihin meidän pitäisi mennä ja lähdemme kävelemään kohti keikkapaikkaa. Saavumme hallille klo 13.30 ja moikkailemme tuttuja ja tuntemattomia. Olemme jo edellisenä päivänä päättäneet "Hei"Jarin(miksaus) ja Miikan (monitooraus) kanssa, että lähetään illan keikkaan "lennosta". Eli ei tehdä soundchekkia, mennään perussäädöillä, jotka ovat muodostuneet aikaisempien keikkojen perusteella. Näin Tatsille ja Samille tulee mahdollisuus piipahtaa Karttulassa tervehtimässä kummisetää. Minä ja Jussi hengataan hallilla kiistellen mm. siitä onko Paramore tai Cheekin: ”Mä oon liekeissä” hyvää musiikkia.  -> tärkeetä. ; )

Tapahtuma alkaa klo 16 ja väkeä alkaa olla ihan mukavasti paikalla. Kaikesta näkee, että tapahtumaa ei ole järjestämässä amatöörit. Käytäviä on koristeltu, paikalle on pyydetty eri järjestöjä esittelemään toimintaansa, käytävien televisioruutuihin ajetaan kuvaa pääsalista, juontajat ovat pro, sielunhoitajat partioivat taukoamatta, artistikahvio toimii... Haverisen Jouni, tapahtuman isä, sanoo tapahtuman käynnistyessä olevansa tarpeeton. Kertoo loistavasta delegoinnista ja esivalmisteluista. Kaleniuksen Tommi bändeineen tunnelmoi mm. Turvakytkimen biisejä ja kyllä taas toimii. Puhujien ja Kumbe-esityksen jälkeen on vuorossa kanavat. Klo 19 tapahtuma jatkuu iltakonsertilla jossa, meidän lisäksi esiintyy paikallinen bändi Kidman ja puhujana Ilkka "uimahyppääjä Joonan isä" Puhakka. Ilkkaa kuuntelee mielellään jo pelkän puhesoundin takia. Lempeämpää ääntä saa hakea. Kidman yllättää positiivisesti. Mielenkiintoisen näköiset rokkikukot eivät pyytele yleisöltä anteeksi ja pojat rappaavat hieman Yön/Dingon hengessä suomirock pohjaista ilosanomaa. Laittakaa nimi muistiin!

Jaaha, pitkän päivän päätteeksi on aika laittaa alkunauha-kasetti pyörimään kovalevynauhurissa the Rainin keikan alkamisen merkiksi. 1988 antaa yleisössä monille inspiraation kämmenien yhteensaattamiselle ja kohta mennään taas tutulla meiningillä. Sami kertoo puheessaan taannoisesta sieniretkestään poikiensa kanssa, joka päättyi eksymiseen metsässä... Jussi juttelee kännykkä-asioista ja on bändi-esittelyssä aivan liekeissä...Tatsi muistuttaa kuinka ulkoisesti olemme muuttuneet 20 vuoden aikana...Itse kyselen moniko on laskenut kanootilla koskea ylöspäin...kuulostaa hämärälle mutta kaikki taisivat puheissaan päästä aasinsiltoineen maaliin. Neljä erilaista kaveria, neljä erilaista puhetta, mutta yksi päämäärä kaikilla: EVANKELIUMI!

Keikka ohi ja paidat märkinä jutustelemme ihmisten kanssa. Moikkaamme edellisviikonloppuna Kempeleessä ja Kuusamossa näkemiämme ihmisiä ja Jarkka lyö ilman paitaa läpyä ostavan yleisön kanssa myyntitiskimme takana. Kauppa käy kuin siimaa ja taas olemme pikkuisen lähempänä The Rain ry:n velatonta tilaa. Kellon ollessa 00.30 Haverisen Jouni ilmoittaa ystävällisesti paikalla-olijoille että on aika sulkea liikuntahallin ovet. Jounin väsyneistä kasvoista näkee, että kaikki on yritetty tehdä niin hyvin kuin mahdollista, aika näyttää työn hedelmät.

Pökäle puskee mustaa savua Kuopion yössä, kun matkaamme muutamaksi tunniksi nukkumaan lähetyskodille. Jarilla, Hatella, Miikalla ja Jarkalla on melkomoinen viikonloppu takana, joten pienet unoset on paikallaan ennen kuin sunnuntai-aamuna lähdetään kohti kotia. Toki yöllä käymme ottamassa lievän pahanolon päälle lähetyskodin vieressä olevasta grillistä. Myös Jaana on tullut hyvästelemään meidät. Jaana: kiitos ystävyydestä, rukouksesta ja avusta!         

Klo 7 sunnuntaiaamuna yksi jos toinenkin kyselee taas: mikä maa, mikä valuutta? Mutta onneksi Miika on perillä koordinaateista ja Kuopion Abc:n aamukahvin jälkeen kohti kotia. Viimeistelemme Jarin pelaajakorttia tiukoilla viimeisillä kysymyksillä ja Jari kerto,o miksi hän ajautui äänentoistoalalle. "Eiks se niin oo, että kaikista epäonnistuneista muusikoista tulee ääniteknikkoja" Tämän sanottuaan Jari ratsasti 1.6 l renautillaan auringon laskuun.

Että silla lailla.