2. - 4.10.08

"...Nopeita autoja, kauniita naisia..."

Jälleennäkeminen on lämmin kun lyömme nyrkkejä yhteen torstai-aamuna puoli kasin aikaan Nokian Shellillä. Määränpää on Pomarkku ja alla Jarkka "Dirty" Ollilan passatti. Kyydissä Tatsi, Jussi, Jari, Jarkka ja mä. Kamat menee Rmc:n kuorma-autolla mukanaan Sami, Hate ja Miika. Miika vannotti, että Pökäle saadaan huoltoon viimeistään perjantaina joten saa nähdä joko pian mennään taas keikkabussilla.

Koulun  kanssa oli sovittu koulukonsertti klo 13 alkaen ja olipa paikalla myös rehtori. Muistaakseni Jouni/Jussi -niminen ja erityisellä kiinostuksella hän seuraili kamojemme pystytystä. Ei kovin usein kuulemma nähty sellaista valo- ja äänikalustoa tässä koulussa. Mukava rehtori sai meidätkin hyvään fiilikseen ja Heinosen Juhan puheella höystetty koulukonsertti saatiin soitettua. Pomarkun koulukonsertti oli yksi mukavimpia koulukonsertteja tähän mennessä. Musiikkimme innoitti rohkeimpia jammailemaan lavan eteen, mikä on aika harvinaista koulukonserteissa ja puheet kuunneltiin hiirenhiljaa. Inkeri - paikallinen srk:n noriso-ohjaaja, johdatti meidät syömään työväentalon näköiseen rakennukseen. Oikein maukasta kotiruokaa tarjoileva lounasravintola kasvatti hyvin treenattujen vatsojemme seutuja ja syönnin jälkeen siirryimmekin odottelemaan iltakeikkaa takaisin koululle. Paitsi Jussi, Tatsi, Miika ja Jarkka lähtivät shoppaileen Poriin. Mä ja Sami notkahdettiin keittolan lattialle sikiöasentoon, pyyhe pään alle ja otettiin pienet päiväpainajaiset. Hate suuntaili valoja ja Jari otti myös päikkärit... mutta missä? Todellinen kajarijätkä ei edes nukahda mihin sattuu vaan valitsee punkakseen kuljetuslaatikon! Onneksi meillä on riittävän kokoinen miksauspöytä että Jari mahtuu sen kuljetuslaatikon sisään. Laatikko on vuorattu sellaisella retkipatjan näköisellä solumuovilla, eli myös makuumukavuutta löytyy.

Iltakonserttiin alkaa valua yleisöä ja backstagella yksi talkoolaisista tulee kysymään minulta: "Miltä tuntuu olla rocktähti?"  Odotan hymyn tulevan kysyjän kasvoille. Himskatti, hän taitaakin olla tosissaan. Kysymys vetää hieman hiljaiseksi ja alan mielessäni määritellä sanaa rocktähteys. Vince Neil määrittää Mötley Cruen kirjassa – Törkytehdas, rocktähteyttä määreillä: ...nopeita autoja, kauniita naisia... Huomaan että Vince puhuu asiaa. Kyllä me popparit olemme vaimoissamme nähneet myös "ulkomusiikillisia" puolia. Sami jaksaa aina kehua wolksvagen polonsa suorituskykyä. Kerrankin melkein voitettiin liikennevaloissa yks Bmw.  Ja kyllä itsekin tarvittaessa kerkiän Tampereelta Helsinkiin alle kolmessa tunnissa - opel omegallani (suoritus sekin). No joo, liekö Vince tarkoittanut tuota, mutta vaikea tosiaan kuvailla rocktähteyttä, jos ei tiedä miltä sen pitäisi tuntua. Tänään se on tuntunut epämiellyttävältä matkapahoinvoinnin merkeissä, kovalta keittolan lattialta mutta myös mukavalta koulukonsertin merkeissä. Kyllä me saamme ihan rauhassa liikkua ja nimmareiden pyytäjiäkään ei ole ollut ahdistukseen asti. Hyvä niin, sillä yritämme konserteissa ja elämässä ylipäätään markkinoida jotain muuta kuin itseämme. Mutta julkista hommaa tää rokin soittaminen on ja esillä oloa ei voi välttää, joten yritämme olla mahdollisimman maanläheisiä "rocktähtiä".

Iltakonsertti yllättää väkimäärällä paikkakunnan kokoon nähden. Yli 250 henkeä saa saliin melkoisen möykän - myös puheiden ajaksi. Harvoin on sponttaanisti tullut suusta: voitteko kuunnella hetken? Kesken puheen oli pakko ojentaa yleisöä. Mutta hienoa oli myös kuulla keikan jälkeen yhden ihmisen anteeksipyyntö. Hän oli ollut vain niin innostuneessa tilassa konsertissamme, ettei ollut malttanut pysyä hiljaa. Jos joku on nähnyt vaivaa valmistellen puheen, joka kestää sen 2-4 minuuttia, kyllä sen verran pitää puhujaa kunnioittaa, että puhuja kuulee edes oman äänensä L Tätä tosin on tapahtunut muuallakin kuin Pomarkussa, että sikäli yleisesti tämä tilitys.  Pääsääntöisesti meitä kuunnellaan hyvin. Eli se siitä.

On aika suorittaa roudaus päinvastaisessa järjestyksessä kuin aamulla. Muutamat paikalla olijat uhkaavat tulla lauantaina Köyliöön ja sekös mieltä lämmittää! Kuormuri alkaa olla lastattuna, valmiina siirtymään Tampereelle. Jarkka vie bändin kotiin ja huomenna rokkailaan Kangasalla. Kellon ollessa n. 00.32 suljen silmät.

3.10.08 perjantain rock-areenana toimiin Kangasalan Ruutanan ylä-aste... Helou Ruutana, soundaapa hyvältä! Liikuntasali vaikuttaa melko pieneltä ja niinpä esiintymislavalle saadaan mahtumaan pelkät rummut. Muu bändi vetää lattiatasossa. Vettenrannan Ipe saapuu paikalle jossain vaiheessa pizzalistojen kanssa ja alamme arpomaan pizzoja. Homma alkaa mennä niin vaikeaksi että Ipe päättää olla tilaamatta pizzoja paikanpäälle, on helpompaa viedä popparit pizzeriaan. Jokainen sölkkää erikoispizzatilauksensa ja kyllä, saamme syötyä vatsamme täyteen.

Illan aloittaa Kangasalalainen paikallinen orkesteri (englantia tais olla nimi..) ja pojat veivasivat ammattimiesten ottein omia kappaleita. Ovat menossa lähiaikoina Fantom-studiolle, Ylöjärvelle tekemään äänitettä, joten kuulemme heistä pian lisää! Avaamme oman osuutemme yllättävällä valinnalla: Ohiko kuljetilla, joka on uusimman levymme avausraita. Esittelemme tuotantoamme kaikilta levyiltä ja keikan kohokohta on Tuuli kulkeen c-osa. Hatella (valoteknikkomme) on c-osan tauon kohdalla kaikki valot pois päältä yhden tahdin ajan. Päätimme ennen keikkaa tehdä Hatelle jäynän ja sovimme tauon kahden tahdin mittaiseksi. Hate laittoi hölmistyneellä ilmeellä valot päälle yhden tahdin jälkeen – hiljaisuuden vallitessa!  Ai että meillä oli hauskaa. Pikku jekuttelu jatkunee... Mieleen jäi myös Jussin kaksi innokasta fania (4 ja 6v.) jotka kuuntelivat Jussin spiikit n. puolen metrin etäisyydeltä Jussista. Jussi ei häkeltynyt, vaan veti puheet ammattimiehen ottein ;)  Ipe oli järjestänyt tapahtuman hienosti ja keikan jälkeen oli halukkailla mahdollisuus keskusteluihin sielunhoitajien kanssa, jotka olivat merkittyjä keltaisilla nimikylteillä. Muutenkin tunnelma oli erittäin vapautunutta. Meitä oli auttamassa iso porukka nuoria ja kamat siirtyivät toisesta kerroksesta kuormuriin sitä mukaa kun saimme kuljetuslaatikoiden kansia kiinni. Hyvästelemme Ipen ja nuorisojoukon ja lähdemme ajamaan yötä vasten kotiin n. klo 23.00. Saavumme Tampereelle n. 23.10. Jarkka on hieman matkasta väsyneenä jaksanut kuitenkin suunnitella seuraavan päivän lähdön Köyliön Lallintalolle, riemuksemme vasta kello 16.00, Nokian Shelliltä. Täältä tähän.

4.10.08 n.klo 17.30 Köyliön Lallintalolla on täysi rähinä päällä, Ristilukki nimisen tapahtuman merkeissä. Ohjelma on alkanut jo päivällä klo 14. Meillä on veto vasta klo 21.00 joten lähdeme illan keikkaan jälleen ”lennosta” ilman soundchekkiä. Crewimme roudaa ja kytkee omaa miksauspöytää, efektejä, liikkuvia valoja, monitorointia ym. ... poppareiden tutustuessa Tatsin, Huittitisten Härkäpakarista ostamiin valkosipulilla maustettuihin punajuurisipseihin. Toimi kuin banaanihampurilainen! Törmäämme tapahtumassa myös Pomarkusta saapuneisiin nuoriin, heippa taas ; ) Jarkka on saanut myyntipöytämme iskuun ja käyn kuivaamassa hikeä Jarkan otsalta kun hän kaksin käsin tekee kauppaa asiakkaiden kanssa. Tapahtumassa ensimmäisen ja viimeisen keikkansa heittävä AD/HD saa suupielet hymyyn. Vaitniemen Jussi on ryhmänsä kanssa ottanut hieman vaikutteita eräästä Australialaisesta rock-yhtyeestä. Kitaristilla on koulupuku päällä...Ai että kun olisi pari desipeliä lujempaa miksaaja luukuttanut niin musa olisi potkinut myös yleisössä yhtä lujaa kuin lavalla. Kyseessä oli siis huumorimielellä tehty Ac/Dc:n biisejä suomeksi. Tekstit tosin täynnä gospelin ilosanomaa!  Egoeimistä tuttu Jyrki Liukkonen tunnelmoi ennen meitä kaunista soolomatskua ja hymy oli herkässä, kun lavalta asteli myös sessiorumpaleiden pienisuurimies, toisen polven Olli Helenius: Markus Malin! Markuksen grooveen ollaan törmätty tänä syksynä monesti eri artistien taustoilla. Heinosen Juha on myös paikalla ja kolmen päivän yhteiskiertueemme Juhan kanssa lähenee loppuaan. Eli, ”the rain soittaa ja Juha käy puhumassa ennen Tuuli kulkee-biisiä” - tyyppinen konseptimme on viimeistä keikkaa myöten puitu. Kyllä, konsepti uppoaa taaskin yleisöön kuin Joukahainen suohon ja päätämme iltamme nautiskellen pöydän antimista artistikahviossa. Mietiskelemme hiukan tulevan viikon Lohtaja-Lieto reissua ja Miika on saanut ”yllättäviä” tietoja Pökäleestä. Pökälettä ei ole otettu huoltoon vieläkään. Jussi ehdottaa että jos vuokraisimme ihan oikean keikkabussin...ja koko porukka räjähtää nauruun. Jussi EI siis tarkoittanut, etteikö Pökäle olisi ihan oikea keikkabussi...

Miika selittää hetken jotain Pökäleen huoltoon liittyvää tapahtuvan maanantaina, mutta kukaan ei oikein saa selvää mitä tapahtuu vai tappahtuuko mitään ja sitten on aika vuokrata seuraavaan reissuun ”oikea” keikkabussi.

Savun hälvettyä siitäkin räjähti polttoaineen syöttöpumppu, kun olimme matkalla Lohtajalta Lietoon. Ruoho ei siis ole vihreämpää aidan toisella puolella.

Lohtaja – Lieto viikonlopusta Jussi on tehnyt videopäiväkirjaa myspaceen eli mars katsomaan kuulumisia sieltä!

Itse pidän hiukan syyslomaa kirjoitushommista ja Jarkka on luvannut kirjoittaa Hyvinkää – Tuusula – Loppi reisusta joten palaan ääneen Itäsuomen kierrokselta!

P.S. Miika ”Moi, mä oon Miika” Mäki-Kerttulan pelaajakortti tulossa pian eetteriin, joten kaikki nokkahuilun ja lyhyen hiusmuodin ystävät, nauttikaa!